Nimi: Aino, jotkut saattaa tietää someissa nimellä aippa. 

Ikä: 30 vuotta 

Asuinpaikka: Tampere, kotoisin Ikaalisista 

Harrastukset: Videopelit ja niiden streamaaminen, anime, sarjat ja leffat, erilaiset käsityöt ja luovat hömpötykset sekä ulkoilu (etenkin metsälenkit) 

Miksi hain kilpailuun: Oon ollut vuosia sillälailla pienesti kiinnostunut mallin hommista, mutta koskaan ei ole oikeen ollut rohkeutta tosissaan yrittää. Nyt tämän kilpailun somesta bongattuani ajattelin piruuttani kokeilla, ja tässä sitä nyt ollaan! 

Moi kaikille! Oon tämmönen tyyliään vieläkin kovasti etsivä/muunteleva ei-ikinä-aikuinen, jonka vapaa-ajasta suurin osa kuluu tietokoneen ääressä tehden milloin mitäkin. Oikeastaan mun tulot koostuu tällä hetkellä melkein pelkästään pelien streamaamisesta ja muusta siihen liittyvästä, mutta sana “yrittäjä” kuulostaa jotenkin väärältä joten kutsun itteäni mieluummin semmoseks puuhastelijaksi. Mulla on kaksi kissaa, joita koitan epätoivosesti pitää erossa mun kokoajan kasvavasta viherkasvikokoelmasta

Tykkään kovasti asua suht. lähellä hyviä kulkuyhteyksiä ja kaupungin vilinää (varsinkin nyt kun ei ole autoa), mutta keskellä metsää syntyneenä maalaistyttönä viihdyn kaikkein parhaiten luonnossa liikkuen! Oon sellanen naurava kaikesta tosi nopeesti innostuva ja kaikkeen spontaaniin mukaan lähtevä, joka vaihtaa harrastuksia joka toinen viikko, ja hamstraa kotiinsa välineitä milloin mitäkin askarteluprojektia varten. Nyt oon tosin löytänyt akryylimaalauksen, jonka parissa pääsen kivasti rauhoittamaan mun ylivilkasta mieltä. 

 Streamaaminen on ollut kohta kaheksan vuoden ajan isoin osa mun elämää, ja toivon ettei siitä tarvii luopua vielä pitkään aikaan. Oon saanut sen kautta paljon ihan älyttömän tärkeitä ystäviä, upeita kokemuksia ja kaikkein tärkeimpänä itelleni itsevarmuutta olla just semmonen ku oon. Semmosesta sekunnin sadasosassa punastuvasta ja koulun esitelmien pitämisestä painajaisia näkevästä pikkutytöstä on kasvanu aika hyvä ja itteään arvostava nainen! Itsensä ilmaiseminen on ollut mulle aina tosi tärkeetä, ja nostan äitille vieläkin hattua mielessäni kun se jaksoi värjätä mun hiuksia emoteinivuosina milloin minkäkin väriseksi. Oon saanut muutenkin aina olla just semmonen ku haluan olla, tyyli vaihtelee tosiaan vieläkin kokoajan sen mukaan, mikä omasta mielestä minäkin hetkenä tuntuu kivalta. En malta odottaa mitä kaikkea kivaa tää kilpailu tuo tullessaan! 

Kääk! juoru: Oon lähtenyt Niinisalon varuskunnan metsässä omalla hevosella kaverin säikähtäneen ja karanneen hevosen perään, ja löytänyt jonkun ajan päästä itteni keskeltä metsää kahden hevosen kanssa ilman puhelinta tai hajuakaan siitä missä oon. Onneks jonku ajan harhailun jälkeen tuli vastaan pari lenkkeilijää, jotka pelasti mut pinteestä!”